Ihan tervettä tuo ei ole. Ehkä omaan elämään keskittyminen olisi nyt fiksumpaa? 

 

Monet seikat paljastavat kuinka ihmisen persoonallisuus on vääristynyt ja halu hallita muita ihmisiä saa suuret mittasuhteet. 

Kuten teksteistä voi huomata, todellisuus ja kuviteltu tapahtuma eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. 

Halu saada oma versionsa muiden kuultavaksi käy liian voimakkaaksi. Ihminen itse tiedostaa miten tilanne on todellisuudessa mennyt, mutta tämä tapahtumakulku ei sovi hänen itsetunnolleen. 

Heikosta itsetunnosta kärsivä ihminen haluaa saada hyväksyntää ja huomiota, vaikka puhtaiden valheiden perusteella. Marttyyri nousee pinnalle aina, kun elämässä törmää tilanteeseen joka kolauttaa itsetuntoa.                                            Se voi olla työpaikkalla tapahtuva kahvihetki, jossa joku toinen ihminen saa positiivisen huomion tai pelkkä kaupassa käynti, missä palvelu ei hänen mielestään ole tarpeeksi hyvää. 

Ylikorostettu itsetunto yrittää paikata pinnan alla olevaa huonoa itsetuntoa. Kun sisäinen maailma on kaaoksessa, ulkoisesti yritetään näyttää, että kaikki on hyvin. Tähän voi liittyä oman henkisten ja fyysisten piirteiden korostaminen. 

Hallinta ja sen menettäminen. 

Monesti persoona haluaa hallita läheisiään. Tähän keinoina käytetään naisten kohdalla yleensä henkistä väkivaltaa. Miehet turvautuvat hallinan himossaan fyysiseen ja/tai henkiseen väkivaltaan. 

Henkistä väkivaltaa soveltava ihminen puhuu alentuvasti, haukkuu, mököttää, uhriutuu tai saa tyhjästä nousevia raivokohtauksia. Hän haluaa hallita tilannetta. Kohtaukset ovat kuin suoraan uhmaikäisella lapsella. 

Jos palataan kirjoituksiin, voidaan todeta että henkilöllä on usein vaikeuksia tulla toimeen muiden kanssa. Hän kokee että häntä ei arvosteta ja tulkitsee tavalliset keskustelut moitteena, haukkumisena, kiusaamisena tai suoranaisena vainoamisena. 

Todellisuus voi olla täysin muuta. 

On hankalaa jos lähipiirissä on ihminen joka saattaa loukkaantua jo pelkästä tervehdyksestä. Mikään mitä muut sanovat tai tekevät ole koskaan oikein. Jokaisesta lauseesta voidaan etsiä piilomerkityksiä ja sisäisessä epävarmuudessa ne vääristyvät radikaalisti. Mikä johtaa kierteeseen. 

Kaipaako ihminen sääliä?

Ei. Tätä persoona ei kaipaa. Sääli kelpaa silloin kun kyse on tarkoin harkitusta tilanteesta jossa säälistä on jotain hyötyä. Mutta sääli itsessään ei saa huonosta itsetunnosta tai vaikeasta persoonallisuudesta kärsivää ihmistä saavuttamaan sitä mitä haluaa. 

Tämän kaltainen ihminen haluaa hajoittaa ja hallita. Hän ei koe että millään muulla tavalla saisi ihmissuhteistaan otetta. 

Onko hän tyhmä?

Ei. Narisistinen ihminen on erittäin oppivainen ja harkitseva. Hän tutkii ja tietää muiden ihmisten vahvuudet ja heikkoudet. Näitä hän käyttää hajoita ja hallitse elämänkatsomuksessaan.

Hän on kuin ajokoira joka on saanut vainun eikä lopeta senkään jälkeen kun on jäänyt kiinni. 

Miten toimia tällaisen ihmisen kanssa?

Yleensä tähän auttaa täysin huomiotta jättäminen. Huomio, oli se positiivista tai negatiivista on kuitenkin huomiota. Täysin huomiotta jättäminen satuttaa enemmän. 

Poikkeuksia on. 

Omalla kohdallani olen huomannut sen, että piiloutuminen ja huomiotta jättäminen antaa narsistille ylemmyyden tunteen. Hän saa mielihyvää siitä, kun huomaan miten toinen ihminen joutuu rajoittamaan elämäänsä. Tämä taas antaa tunteen että näin pystyy toimimaan vastaisuudessa. Tämäkin on väärin ja tukee persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen vääristynyttä logiikkaa. 

 

 

 

Voi olla, että minulla on jotain mennyt nyt ohi enkä vain itse tajua, mutta... Kun ihminen perustaa blogin, joka on julkisesti muiden saatavilla netissä ja kyseinen kirjoittaja jakelee itse bloginsa linkkiä eteenpäin erinäisillä foorumeilla ja kehoittaa vierailemaan ja lukemaan tekstejänsä. Niin kun tätä sitten noudattaa ja käy tosiaan lukemassa sitä blogia, niin eikös se ole se tavoitetila, johon bloginpitäjä on pyrkinyt. Että on lukijoita.

Mutta eipäs ollutkaan hyvä tämä. Bloginpitäjä vetää herneet nenukkiin ja postaa v*ttuilukirjoituksen, jossa käskee ihmisiä hankkimaan oman elämän ja antaa mitäs täällä tongit -tyyppistä palautetta.

Vanhanaikainen kun olen, en ymmärrä, miksi avautua henkilökohtaisesta elämästään ja ajatuksistaan kaikelle kansalle, jos kerran ottaa niin päähän mahdollinen lukijakunta. Ja saisihan sen blogin poiskin julkisesta jakelusta, jos niin ahdistaa.

Enkä ajatellut tätä kyseistä blogia tänne nyt linkittää, jottei arvoisan kirjoittajan mielenterveys järkyty enempää :D Kunhan pähkäilen, onko tämä päivän trendi.

Tämä blogi oli sellainen sarjassamme sosiaalipornoa lähinnä. Angstinen tyttö avautumassa milloin kenestäkin sukulaisestaan isotädistä ja siskostaan lähtien varsin rumilla sanankäänteillä. Ei sellainen lifestyle-blogi todellakaan. Jos rääpii päätänsä tuttavistansa nettiin, ei liene voi odottaa kovin kaunista palautettakaan. Ihmettelen syvästi, miksi kertoa elämänsä kipupisteistä avoimesti ja sitten raivostua, kun joku muukin näkee nämä henkilökohtaiset oksennukset. On tainnut olla ikäviä seurauksia oikeassa elämässä, jos tuollainen reaktio seuraa kirjoittelua.

Te, jotka pidätte blogia lähinnä henkilökohtaisena päiväkirjana, kuten joku tuolla ylempänä mainitsi tehneensä, miksi se henkilökohtainen sepustus sitten täytyy tunkea julkiseen levitykseen? Eikö ole riski, että joku jostain tunnistaa jossain vaiheessa? Kyllä minä tiedän jo muutenkin olevani tyhmä, ruma, sosiaalipornonnälkäinen, sairas ja vailla omaa elämää ja keksi tähän luonteva jatkumo, jos se helpottaa oloasi :D

Jos olisin kirjoittanut foorumille toisinpäin asiasta eli olisin närkästynyt bloginpitäjä, jolla on pinna palanut, koska joku kehtaa lukea blogiani, olisin saanut kuulla kuinka minun pitää kestää kyllä ihmisten rumakin kommentointi ja mitäs läksin.

Te, jotka pidätte blogia lähinnä henkilökohtaisena päiväkirjana, kuten joku tuolla ylempänä mainitsi tehneensä, miksi se henkilökohtainen sepustus sitten täytyy tunkea julkiseen levitykseen? Eikö ole riski, että joku jostain tunnistaa jossain vaiheessa?

Valitettavasti ihmisten tunnistaminen nettikirjoitusten perusteella ei toisinaan ole kovinkaan vaikeata. Tarpeeksi kun avautuu henkilökohtaisuuksista nettiin ja liikkuu samoissa pienissä piireissä, tulee aina toisinaan vastaan joku, joka tajuaa kenestä on kyse.

Minun tunnistamisellani tässä ketjussa taasen ei ole suurtakaan merkitystä, sillä en avaudu tänne iästäni, perhetaustastani, työstäni, sukulaisteni ongelmista, parisuhdeprobleemistani, lemmikeistäni yms. Se on jännä juttu, kuinka avoimesti toiset kertoilevat elämänsä pienetkin yksityiskohdat vailla mitään suodatinta. Joku päivä tulee vastaan se ei niin hyvissä aikeissa oleva tyyppi, joka sitten aiheuttaa ongelmia. Ja sitten itketään, että pidä huoli omista asioistasi. Loogista, eikö. Joku vastuu luulisi olevan siinäkin, mitä näppikseltänsä suoltaa itse maailmalle.

Mennäkseni tuohon päiväkirja-asiaan vielä; minun nuoruudessani päiväkirja oli yksityinen lukittava kapine.Miksi näistä ei sitten saisi olla kiinnostunut? Jos ihminen haluaa jakaa vapaaehtoisesti elämänsä nettiin, niin se on oma valinta ja seurauksia voi tulla juurikin ikävien kommenttien myötä. Luenhan minä Seiskaakin ynnä muuta roskaa, jalka paketissa kipulääkityksessä pää pökkyrällä ei paljoa dostojevskejä ja nobelteoksia huvita selailla. Ilmeisesti en ole yksin tämän kanssa, sillä joku tuolla toisessa ketjussa kyselikin törkyblogien perään ihan ajantappomielessä myöskin.

Tämähän on periaatteessa samaa asiaa kuin jos laittaisin vaikkapa FB-seinäni julkiseksi ja tilittäisin sinne kaikenmaailman suhdekiemurani, haukkuisin koulukaverini sekä naapurini ja sitten parkuisin isoon ääneen, miksi ihmiset katsovat minua pahasti.

Miten tähän sitä paitsi on kytköksissä se, että en halua lähteä omaa elämääni jakamaan kaikelle kansalle via internet. Eihän minun tarvitse olla seiskatyrkkyjulkkiskaan lukeakseni Seiskaa. Tokkopa tarvitsee olla omaa blogia, jotta voi selailla muiden tekstejä.

"Nyyh, kyllä taas sellainen valitusvirsi turhaakin turhemmasta aiheesta."

Vai niin, eiköhän maailmaan mahdu keskustelua joka lähtöön. Mistä tulikin mieleen, että en edelleenkään ole saanut yhtäkään vastausta siihen, miksi on tarve kertoa syvimmät tuntonsa koko maailmalle? Onko se sitä, ettei ole ketään kenelle puhua ja ketään, joka kuuntelisi?

 

On hieno tunne omistaa niin vannoutunut fani, joka jaksaa monta vuotta vaalia tätä blogia ja lukea näitä kirjoituksia. En tiedä miten kiittäisin kuluneista vuosista ja ahkerasta lukemisesta.

Kiitos. Olet ihana ihminen <3 Toivottavasti et lopeta lukemista vielä tulevina vuosina. Saattaa tästä muotoutua jopa HÄÄblogi :) Tosin jo vähän liian myöhäistä ;)

Jotkin ihmiset siirtyvät eteenpäin, jotkin jäävät kierimään menneeseen. Muistelemaan mennyttä aikaa ja elämään kohokohtia mielessään.

 

x: Minulla oli sama :D Ex pokasi vuosien takaisen exänsä, joka oli siis ennen minua (asuttiin yhdessä 3,5 vuotta). Tää ex-emäntä vielä petti useaan kertaan ja asui samaan aikaan kahden eri miehen kanssa eri paikkakunnilla ja erosivat pari kertaa silloin aikoinaan ennen minua. Mutta kaipa se on tosi upea nainen, kun kerta taas piti takaisin ottaa ja rengastaa mahdollisimman äkkiä :D Menivät kuulemma naimisiin pikavauhtia. Hiukka saattoi huvittaa, kun tuttujen kautta kuulin.

illi ja exämyös: Jaa kun kerran useampi takertui tuohon, että tiedän exäni menneen naimisiin (kuulemma) exänsä kanssa...

Enpä minä ole eron jälkeen pidellyt mitään yhteyksiä exääni ja ihan olen kyselemättä kuullut, mitä nykymeininkiin tulee. Tämä siksi, että meillä oli hetken aikaa yhteinen tuttava, joka juorusi asioita eteenpäin ilman, että tarvitsi udella itse mitään. Ei kerennyt kissaa sanoa, kun tyyppi lateli viimeisimmät tapahtumat. Minunkin asiani levisivät kyllä eteenpäin ihan yhtä lailla. Ei ole tuttava enää, katkaisin itse välit tämän lörpöttelyn takia.

huokaus: Kyllä, ihan takuulla exäni ajatteli omaa exäänsä meidän parisuhteemme aikana - sen verran katkeria ja laskelmoituja kostotoimenpiteitä se suoritti omaa exäänsä, siis nykyistä vaimoaan, kohtaan vuosien varrella. Kaihersi mielessä sitä näet se petetyksi tuleminen heidän suhteensa aikana. Ei suoranainen helmi ollut mieheksi, joten pitäkööt toisensa :) Nämä kostopuuhat mukaanlukien minua varsinkin huvitti, kun kuulin avioaikeistansa myöhemmin. Miettikää nyt oikeasti, mitä saippuaoopperaa :D Petetään, jätetään, mukana muutama kolmas pyörä ja ympäri käydään yhteen tullaan sekä piiri pieni pyörii. Kuka tarvii tosi-tv:tä, kun tuttavapiirissä draamaillaan.

Hyvänen aika, mistä ihmeestä aina meistä existä saadaan leivottua mukamas katkeria? Eikös tämä ole keskustelupalsta, jossa voi kertoilla omia kokemuksiaan laidasta laitaan.