1,5 vuoden myrskyinen suhde on tullut siihen pisteeseen, että tulevaisuutta ei taida enää olla.
Miehen ratkaisu tähän on mennä karkuun ja vältellä asioiden selväksi puhumista. Jättää vastaamatta viesteihinkin mielellään. Eli koittaa viimeiseen asti vältellä.

Itseäni ahdistaa taas asioiden keskeneräisyys. Koko surkea tilanne pyörii vain mielessä ja en saa nukuttua kunnolla ja tosiaan hereillä ollessa ahdistaa niin vietävästi.

Olenko nyt sitten p*ska nainen ja toisessa roikkuva jos haluan että asiat selvitetään puhumalla?

Minä en siis halua erota alkuunkaan, halua vielä koittaa selvittää asiat.

Mutta tilaisuutta tähän ei ilmeisesti ole, koska miehen ratkaisu on mennä karkuun...

Miehen mielestä on ihan ok hoitaa homma viestillä tyyliin "kiitti ja heippa"

Ainoa mitä mun tekisi mieli on itkeä silmät päästäni...

Ja tosiaan jaetaan harrastukset ja tuttavapiiri, joten kohtaamista ei voi välttää eli toimeen pitäisi tulla jatkossakin...

Eli unohtaminen ei ole niin helppoa, se vaatisi että lopettaisin harrastamisen ja tuttujen tapaamisen. Ja linnoittautuisin kotiin...

Genuine: no en tiedä olenko hyvä keskustelija tälläisissä asioissa, koska herkkiksenä itken liian helposti. Kun tunteet on pinnassa, en saa sanottua kaikkea sitä mitä haluaisin kun kyyneleet estää sen.

Se mitä haluaisin miehelle tällä hetkellä sanoa:

"Ei 1,5 vuoden aikana kertyneet tunteet häviä päivissä, eikä viikoissa. Eikä ainakaan sillä että vain katoat pois. Ja kohdatessa menet karkuun.
Sä olet sanonut, että mulla on liikaa tunteita. Enkä jaksa ymmärtää miksi se on väärin, että rakastan sua? Ja haluan oppia tuntemaan sut paremmin.
Mä tiedän, että tää tilanne on suurimmaksi osaksi mun vika. Enhän mä tiennyt etten voi luottaa ystävääni tai siis nykyään entiseen sellaiseen. Oon pahoillani, että petin sun luottamuksen. Ja tekisin mitä vain, jos voisin sen korjata.

Oot mulle mun elämäni rakkaus, ihminen jonka kanssa halusin perustaa perheen ja elää tavallista elämää niin kauan kuin sitä annetaan. En koskaan ole ketään kohtaan tuntenut näin.
Oon koittanut hillitä tunteitani ettei sulle tulisi ahdistunut olo. Ja että sun olisi hyvä olla. Koska en kuitenkaan halua sulle kuin pelkkää hyvää.
Ja jos mä en ole sulle se oikea ihminen, niin toivon että voitaisiin edes olla ystäviä. Että oisit kuitenkin osa mun elämää jollain tapaa...

Hmm: Myrskyisällä en tarkoittanut riitaisaa, vaan ylä-alamäkiä on ollut tavallista enemmän. Ja aina on puhumalla saatu selvitettyä ja palattu yhteen.