Kolmekymmentä tuli tänään täyteen ja ei pätkääkään juhlafiilis. Päivä on mennyt siivotessa paskaista kämppää ja riidellessä miesystävän kanssa. Tässä on vielä siivous kesken ja syöty tasan aamupala. Iltaruoka on kokkaamatta ja maha kurnii. Itku on koko ajan kurkussa ja nytkin valuu kyynelet pitkin poskia, vaikkei kait pitäisi olla mikään vialla. Ketään ei huvita nähdä ja miesystäväkin häipyi omalle asunnolleen ja vei koirani mennessään, sillä en jaksanut katsella edes koiran vöyhötystä. Pinna aivan yyberkireällä.

Etukäteen odotin innolla päivää ja meinasin lähteä yöelämäänkin jossain vaiheessa. Ja herkutella ja pitää kivaa, kun kerrankin osui juhlapäivä vielä lauantaillekin.. Mutta sitten - naps! Kaikki pielessä kuin katkaisijasta käännetty ja ahistus. Kai tää päivä sitten oli tässä. Kai ois fiksuinta vaan mennä nukkumaan  PMS tuskin on, kun ei ole menkkoja ollut sitten viime syystalven. Cerazetet vei mennessään. Kriisiä on pukannut jo pari vuotta, joten olisko tuo sitten eskaloitunut juuri tänään. Tiedä häntä.

Niin, B. Poksujeff, hyvä kysymys. Kyllä minua tänään muistutettiin päivän varjopuolestakin, että taas ollaan vuotta lähempänä kuolemaa. Kai se on, kun kaikki muutkin tuntuvat juhlivan ja on hirveet bileet kaveriporukalla ja kivaa ja tsin tsin. Minulla on ollut synttäribileet viimeksi peruskouluikäisenä. Kai sitä on sitten jotkut suorituspaineet ja ahistuu, kun päivä kutistuu tällaiseksi pannukakuksi.

Ei tänne olisi kehdannut kutsua ketään. Asunto on ollut aivan kamalan sotkuinen, kun sattui viikolla yllättävä katastrofi, johon upposi myös paljon rahaa. Sen jälkiä tässä on osittain nyt siivottukin. Töiden jälkeen olin monta iltaa aivan pystyynkuollut ja umpiväsy, niin jäi siksi tänne viikonlopulle koko iso urakka.

Se siitä ulkoiluideasta :( Ukkosmyrsky nousee pihalla ja alkoi ripsiä vettä. Buhuu! En nyt kyllä ala! Alan vahvasti epäillä jotain hormonimyrskyä. Sen verran kökkö olotila. Hassulta vaan tuntuu ajatus PMS:sta ilman kuukautiskiertoa. On minulla kyllä lääkekaapissa varalla rauhoittavia (aikanaan ollut paniikkikohtauksia stressitilanteissa ja niiden peruja), niin ehkä se pitää napata yksi sellainen ja katsoa alkaako pää tokenemaan. mä: Minulla olisi kyllä kännitarpeiksi alkomahoolit kaapissa ja nuuskaakin ruotsinlaivatuliaisina. Saisin nousuhumalalle nikotiinihuppelin kaveriksi.

Tuli sellainenkin mieleen, että voisiko olla tavallaan opitusta huonosta olosta kyse... Minulle on vuosien varrella sattunut syntymäpäivänä usein varsin ikäviä asioita ja niiden takia ollut sitten todellakin itku kurkussa syystäkin. Mm. pakkoseksiä ja (entisen) puolison tarkoituksellista ignooraamista tärkeänä päivänä jne ihmissuhdepaskaa. Mitä jos ajukoppa koittaa vanhasta "tottumuksesta" vetää mielen matalaksi, kun se noin iski kuin salama 

""Normaali" ihminen olis jo monta viikkoa sitten kutsunut kaverit 30-v juhliinsa, ja siivonnut sekä kokannut viikolla."

Vai niin. No mitäpäs, kun tässä minun tapauksessani pitkään jatkunut helle hajotti jääkaapin pilaten samalla sen sisällön. Pari päivää ennen synttäreitä. Juoksin työajalla hoitamassa siihen liittyneitä asioita saaden miinustunteja, jotka toki joudun tekemään myöhemmin takaisin. Ja juuri ne pari päivää ennen h-hetkeä, kun olin aikonut tehdä isomman siivouksen asunnossa, koska kämppä oli kamalassa siivossa. Kokkaukset olisi menneet hukkaan.

Kun sitten sain uuden kaapin (käytettyäni yhden illan sopivan sellaisen valikoimiseen), oli seuraavana päivänä ohjelmassa kauppareissu pilaantuneiden tavaroiden tilalle hankkimiseksi. Kun oli työpäivät pulkassa viikonloppua vasten ja nämä pakolliset kuviot hoidettuna, minä en yksinkertaisesti enää taipunut muuhun kuin ameebaksi sohvalle. Ai niin, ja sitä yllätysrahaakin kului satoja euroja uuden kaapin hankintaan, joten biletysfiilikset aika nollassa.

Miten sitten synttärit lopulta menivät? Sain paniikkikohtauksia parina peräkkäisenä päivänä pitkästä aikaa ja rauhoittavia kulunut. Tänään olin palkattomalla kotona, sillä olin henkisesti aivan loppu monen päivän ahdistuksen jälkeen. Nukkunut olen suuren osan päivästä.

Ja mistä nuo paniikkikohtaukset sitten... Minun veikkaukseni on, että kova hellejakso on jääkaapin lisäksi käynyt hermoilleni siinä mielessä, että olen ollut viikkoja, viikkoja kolmen-neljän tunnin yöunilla. Koska hikoiluttaa ja asunto kuin sauna tuuletuksesta huolimatta. Kai se sitten alkoi käydä psyyken päälle ja sopivasti vielä odottamaton vastoinkäyminen, niin avot.

 

Sellaista tintille siis. Ja kiitoksia niille, jotka ovat tsempanneet. Mieltä on lämmittänyt kannustukset.